neilikoita ja purppuraa
6 / 3 / 2016
tänään saatoin poikaystäväni junalle. pahinta on katsoa, kun juna lähtee liikkeelle laiturilta ja et voi muuta kuin jäädä. helpottavaa kylläkin, näemme parin viikon päästä uudelleen. ei ole hätää. olen toisaalta luvannut elää päivän kerrallaan, mutta siinä olen ajanut itseni umpikujaan ja kaivanut jo matkalaukun odottamaan tulevaa matkaa. mutta vain tietyt kohtaamiset ovat sanojen arvoisia. tänään kuulakärkikynä on tanssinut paperilla entistä enemmän. on aikaa keskittyä.
perheeni lähtee mökkeilemään muutamaksi päiväksi, joka tarkoittaa että saan olla muutaman päivän yksin kotona. tuntuu hyvältä olla hetki ihan yksin. vaikka tuntuisi välillä pahalle, silti tarviin nyt hetken aikaa huokaista vaan. olen hävittänyt punaisen kynsilakkani ja ostin torilta tänään lohdutukseksi mansikkatäytelakuja.
0 kommenttia: