kahvikupissa koirankarva
blogi kärsii hiljaiselosta ja niin minäkin. jättänyt niin paljon tekemättä takiasi. odottaen puheluitasi aamuyöstä, tietäen että turhaan. olen käyttänyt rahaa kaikkeen mihin ei olisi koskaan sitä pitänyt käyttää. niin monia epäkohtia elämässä. kannan nallu-repussani turhaa toivoa, matkalaturia ja "mitä jos" - lauseita. jos tämä joskus loppuisi? kuinkahan kauan olen vakuutellut itselleni tämän olevan vain kausi. kesästä kertovat rakot kantapohjissani. kissakuume jonka luulin jo hellittäneen, tekee taas tuloaan.
miksi ihmisillä on tarve ensin lähteä, jonka jälkeen palata? kuinka moni aikoo tehdä vielä niin minulle? en kaipaa elämääni lisää draamaa tai selkäänpuukottajia. olen hymyni ansainnut. älkää vain pilatko sitä. antakaa mun nyt vaan hymyillä. kerrankin on kivaa.
0 kommenttia: