olen kuullut ihmisten sanovan hymyäni valloittavaksi

 muistan miten helmikuisena iltana istuin huoneeni nurkassa vailla tietoa tulevasta. se oli oikeasti todella pelottavaa. en vielä silloin tiennyt miten rankaksi välivuosi voisikin koitua. ehkä se ei olisi ollut niin rankka jos olisi ollut joku säännöllinen meno tai edes hyviä kulkuyhteyksiä. muistan miten keskustelin hänen kanssaan tulevasta puhelimessa ja tuntui että se oli hänelle itsestäänselvyys että muuttaisin jossain vaiheessa lähemmäs. se suututti. eikä tuo ollut ainut puhelu aiheesta. niitä puuheluita oli kymmeniä. viikottain soitin asian tiimoilta ja puitiin ja käytiin asiaa läpi. lopulta sain hyviä mielipiteitä ja niitä sanoja joita olin alunperinkin halunnut kuulla. mitä pidemmälle välivuosi on edennyt, sitä enemmän mun mielipide siitä että tein oikean ratkaisun on vahvistunut.
hassua miten muutaman tunnin päästä saan tietää tiedon, joka määrittää mun elämän seuraavat kolme vuotta.

                    viimeaikoina elämä on ollut sitruunateeltä tuoksuvaa suihkugeeliä,    ajatuksia,         suklaakakkua,   itkua onnesta,   ahdistuskohtauksia,     monia nukkumattomia öitä ja univelkaa.   uusi kadonnut kynsilakka, jonka korvasin punaisella tietenkin. huoneessa seisova  ja tunkkainen ilma, enkä ole taas kahteen vuorokauteen poistunut pihapiiristä. poikkesin omista normeista, mutta palasin takaisin. minulle on tärkeää tietää täsmälleen omat ajatukseni ja tunteeni.