tahmeita kädenjälkiä ihollesi

4.18 aamukahvia 0 Comments

4 / 3 / 2016
kaikista hellimmät keskustelut käydään aamuyöllä, kun piirsin sinut varovaisin ottein mieleeni jo kauan sitten. aamukahveja , aamukahveja. aamukahveja toistensa perään. hämmästyisit, jos tajuaisit kuinka paljon niillä onkaan merkitystä. 
olen lainannut runokirjoja kirjastosta, peläten myöhästymismaksuja. 
hain yhteishaussa. paljon uusia asioita. minulle on sanottu; on tyhmää riskeerata. mietin sitä. mietin, että mitä mun elämä on viimeiset neljä vuotta ollutkaan kuin riskeeraamista. niimpä.. huomannut, että elämä jatkuu, jatkuu. tapani jättää tahmeita kädenjälkiä ihollesi. varsinkin viimeaikoina. 
 soitettiin yhdessä mun lempilevyä vanhoista kaiuttimista ja haaveiltiin kalliista taloista joihin meillä ei tule ikinä olemaan varaa. postilaatikkoon on tipahdellut postikortteja maailmalta. ne tekevät minut onnelliseksi ja muistuttavat minua siitä, että on muutakin kuin oma pieni huoneeni jonne liian usein unohdun. on tarrauduttava toisen käsivarteen ja leivottava suklaamoussekakku. 
unissani olen nähnyt nuolenkärjen, joka lävistää sinut. sinä taas näit unta sateenvarjokellosta. oot hassu. ähkyyn asti kebabbia, deadpool valkokankaalta, koirankakkaa kengänpohjassa, dinosaurus kindermunasta. ja hutaistu blogiteksti, mutta olkaa hyvä.



0 kommenttia:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)